Mies, joka oli ollut sokea, kutsuttiin kuultavaksi. Fariseukset sanoivat hänelle: ”Anna kunnia Jumalalle! Me tiedämme, että se mies on syntinen.” Mies vastasi: ”Onko hän syntinen, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen.” He kyselivät: ”Mitä hän sinulle teki? Millä tavoin hän avasi silmäsi?” Mies vastasi: ”Johan minä sen teille sanoin, te vain ette kuunnelleet. Miksi te taas tahdotte sen kuulla? Tekeekö teidänkin mieli hänen opetuslapsikseen?” He vastasivat hänelle pilkallisesti: ”Sinä hänen opetuslapsensa olet, me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme, että Jumala puhui Moosekselle, mutta mistä tuo mies on peräisin, sitä emme tiedä.” ”Merkillistä”, mies vastasi, ”että te ette tiedä, mistä hän on – ja kuitenkin hän on antanut minulle näköni. Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää hänen tahtonsa mukaisesti. Ikipäivänä ei ole kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät. Jos hän ei olisi Jumalan mies, hän ei olisi pystynyt sellaiseen.” Silloin fariseukset sanoivat: ”Sinä olet syntymästäsi syntinen, syntiä täynnä koko mies – ja sinä rupeat opettamaan meitä!” He ajoivat miehen ulos.

Jeesus sai kuulla, että mies oli ajettu ulos, ja tavatessaan tämän hän kysyi: ”Uskotko Ihmisen Poikaan?” ”Herra, kuka hän on?” mies kysyi. ”Sano, jotta voisin uskoa.” Jeesus sanoi: ”Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.” ”Minä uskon, Herra”, mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä.  (Joh. 9: 24–38)

Jeesus esittää tässä Johanneksen evankeliumin tekstissä miehelle kysymyksen: “Uskotko Ihmisen Poikaan?”. Suora kysymys, johon voisi ajatella olevan helppo vastata. Mutta usein kysymykset uskotko Jumalaan, tai uskotko Jeesuksen sovitustyöhön tai oletko uskossa ovat meille hyvinkin vaikeita vastata. Joko kysymykseen ei haluta vastata. Se on meille suomalaisille liian tungetteleva, yksityisyyttä loukkaava. Toisaalta voi olla, että vastaus on itsellekin epäselvä. Silloin vastaus saattaa olla  “en tiedä”, “ehkä” tai “kyllä, mutta…”. 

Tuossa tekstissä on syntymästään asti sokeana ollut mies, fariseuksia ja Jeesus. Fariseukset kuulustelevat miestä siitä, miten hän sai näkönsä takaisin. Ennen tuota keskustelua Jeesus ja hänen opetuslapsensa olivat nähneet tämän sokean miehen tien laidalla kerjäämässä. Jeesus teki syljestä ja hiekasta tahnan, hieroi sitä miehen silmiin, ja mies rupesi näkemään. Ihmiset, jotka hänet tunsivat olivat ihmeissään ja kysyivät kuka sen teki. 

Fariseukset kiinnostuivat tästä, ja alkoivat väitellä siitä, oliko mahdollista, että Jeesus olisi Jumalan Poika ja tehnyt tällaisen ihmeen. He kuulustelivat miestä, ja hakivat jopa hänen vanhempansa paikalle. Ja tässä katkelmassa miestä kuulustellaan uudelleen siitä, miten Jeesus paransi hänet ja kuka Jeesus hänen mielestään on. 

Tämän tekstin äärellä mieleeni nousi kysymyksiä uskosta ja toisaalta epäuskosta. Mitä on usko? Mitä tarkoittaa, että uskoo? Entä mitä sitten on epäusko? 

Vastaan usein, ja esimerkiksi riparilla opetan, että usko on luottamista. Se on luottamista ja turvautumista Jumalaan. Usko on sen tunnustamista, että Jumala on olemassa ja totta. Kristitylle usko on Jeesuksen sovitustyöhön luottamista, ja siihen turvautumista. Usko on suhteen muodostamista Jumalaan. Yhteys Jumalaan. 

Mutta entä se epäusko? Suomenkielinen sana kertoo meille sen, että etuliite usko sanan edessä viittaa vastakohtaan. Epäusko on uskon vastakohta. Epäusko viittaa sanana toisaalta johonkin mitä on mahdotonta uskoa. 

Epäusko on sitä, että ei usko, ja on kääntynyt pois Jumalasta, kääntänyt selän Jumalalle. Epäusko on sitä, ettei ole edes kiinnostunut tutustumaan Jumalaan tai etsimään yhteyttä häneen. Sitä, että ei halua ottaa Jumalan armoa ja rakkautta vastaan. 

Usein epäuskoon saatetaan liittää epäily. Mutta ne ovat eri asioita. Epäily ei tarkoita epäuskoa. Toki se voi varmasti myös siihenkin lopputulokseen johtaa.  Elämässä tulee hetkiä, jolloin olemme epävarmoja uskosta. Tai tuntuu, että oma usko on hyvin vähäistä tai heikkoa. Voi pelottaa, ettei uskoa ole tarpeeksi tai on liian kaukana Jumalasta. Mutta näissä hetkissä ei ole hätää, hetkissä, jolloin olemme kaikista heikoimpia, Jumalan armo on kaikista suurinta. Ja meidän ei tarvitse kuin ottaa se armo ja rakkaus vastaan. 

Epäilevä ihminen pohtii asioita, etsii lisätietoa ja perusteluja. Epäileminen kuuluu uskoon. On hyvä etsiä perusteluja ja perustella asioita itselleen. Lisätieto ja perustelut vahvistavat uskoa. Näin toimi myös Jeesuksen parantama kerjäläinen. Jeesus kysyy häneltä: “Uskotko Ihmisen Poikaan?”. Mies vastaa:” Herra, kuka hän on? Sano, jotta voisin uskoa”. Mies kaipaa lisätietoa, hän on selkeästi kiinnostunut ja haluaa uskoa, mutta haluaa lisätietoa siitä, kuka Ihmisen Poika on. Ja Jeesus vastaa miehelle: “Sinä olet nähnyt hänet, Hän on tässä ja puhuu kanssasi”. Mies vastasi: “Minä uskon, Herra”. 

Mikä on sinun vastauksesi Jeesukselle? Uskotko Ihmisen Poikaan, Jeesukseen Kristukseen? Jos sydämestäsi ei nouse riemullinen ja suora kyllä vastaus, ei hätää. Kristittynä eläminen on matka. Tee kuten kerjäläinen: kysy lisää, tutustu Jumalaan. Etsi yhteyttä häneen. Ole kiinnostunut. Jumalaa on ilmoittanut meille itsestään sanassaan Raamatussa ja luomassaan maailmassa. 

Ehkä löydät lisätietoa uskosi vahvistukseksi, kuten kerjäläinen, ja yhdet iloiseen tunnustukseen: Minä uskon, Jeesus Kristus on Herra.